Se Kiertää Sittenkin by Outi

Se kiertää sittenkin!

Huhtikuun ensimmäisen Suomi-koulupäivän aiheena oli kierrätys. Meillekin, kahden pienen suomikoululaisen (joista toinen, pienempi 5 kuukautta vanha, nukkuu suunnilleen puolet kerroista sikeästi eli jää paitsi suurimmasta osasta Suomi-kouluseikkailuja) vanhemmille tuli etukäteen sähköpostiviesti: “Koululla on pieni kierrätyspiste. Ajatuksena on, että jos lapsi tuo kotoaan jonkun tavaran/lelun, hän voi ottaa pisteeltä tilalle uuden.” Kuinka hauska ajatus! Aktiivisempi suomikoululainen (se isompi, melkein 2,5-vuotias) valitsi kahdesta vaihtoehdosta toisen jätettäväksi kierrätyspisteeseen uutta lelua vastaan. Hekottava lehmä sai jäädä kotiin ja pehmoinen apina lähti innokkaan oppilaan matkaan.

Koululla odotetusti unikeko jatkoi nukkumistaan ja näin ollen vielä hieman flunssainen Suomi-koulun varapuheenjohtaja (minä siis) kierrätti itsensä kahvilatyöntekijäksi suistuneen rahastonhoitaja Ainon viihdytysjoukoksi. Aino olikin huomattavasti allekirjoittanutta hyödyllisempi keitellen kahvit ja taikoen kauniit (ja myöhemmin herkullisiksi osoittautuneet) voileivät välipalaksi nälkäisille suomikoululaisille vanhempineen. Suomi-koulun varastoista löytyi vielä pillimehuja leipien, mansikoiden, banaanien ja porkkanoiden jatkoksi tarjolle. Välillä innokas isompien ryhmäläinen kävi hakemassa runokirjan - ja tokihan sellainen Suomi-kirjastosta löytyi mukaan tunnille! (Ja epäilemättä niitä voi lainata kotiinkin, jos runoihin mieltyy - oli sitten aikuinen tai lapsi.)

Kaikki oli hienosti valmiina, kun ensimmäiset tällä kertaa yhdistetyn Palleroiden ja Pellejen ryhmän oppilaat alkoivat ilmestyä nurkan takaa, osa hymyjä herättävästi käsi kädessä. Mukavaa, että pienillä on hauskaa ja he saavat kavereita. Juttelin lyhyesti Pelle-ryhmän  Liamin kanssa kierrätyspäivästä ja hauskaa oli kuulemma ollut. Hän oli tuonut pöytään eläinxylofonin ja ottanut tilalle pikkuauton. Liam tuntui olevan varsin tyytyväinen vaihtokauppaan, eli kierrätyksen idea toteutui mitä parhaimmin.

Kun kaikkien oppitunnit olivat päättyneet, kuulumiset vaihdettu, leivät ostettu, välipalat syöty, kirjat lainaittu ja salmiakit hamstrattu, mitä nyt kullakin oli tehtävänään, olikin jo loppusiivousten aika. Kiitos hauskasta Suomi-koulukerrasta oppilaille, ohjaajille ja taustavaikuttajille! Ja mitäkö perheemme isompi koululainen otti kierrätyspöydästä? No kirjan, kuinkas muuten. Sitä lukiessa onkin hyvä välillä muistella paitsi kavereita Suomi-koululla myös kierrätyksen ideaa. Nähdään taas!