Hei,
Minun nimeni on Alexandra, ja olen 11vuotias. Perheeni muutti Dallasiin noin vuosi sitten. Pidän Dallasista hyvin paljon, mutta hiihtolomalla on ihana muistaa miltä lumi tuntuu ja näyttää. Tänä hiihtolomana perheeni ajoi New Mexicoon laskettelemaan. Minä tosin lumi-lautailin 3 päivää ja laskettelin yhden päivän. Perheeni laskettelulomalla ei kuitenkaan levätä, sillä herätys on klo 6:30am ja rinteessä ollaan heti 9:00am. Minä ja perheeni laskettelemme koko päivän ja noin 3:30pm lähdemme ajamaan takaisin hotellille päin. Pidän siitä että lähdemme aikaisin rinteeseen niin saamme paljon tehtyä.
New Mexicon reissuni alussa minä yritin vain muistella miten lumilautailla, mutta reissun lopessa olin kolme kertaa parempi kuin alussa, ja se on ainoa asia joka lasketaan. Reissulla opin, että tärkein asia lautaillessa on tarpeeksi kova vauhti, jotta pääsee alas, mutta vauhti ei saa olla niin kova, että satuttaa itsensä. Opin myös kääntymään lumilaudallani paremmin, ja opin myös sen, että tärkein asia ei ole olla paras, vaan, että pitää hauskaa, ja yrittää parhaansa.
New Mexicossa on monta ihanaa laskettelukeskusta: korkeita, matalia, isoja, ja pieniä, helppoja, ja vaikeita. Perheeni tutustui kuitenkin vain kahteen niistä: Angel Fire, ja Taos Ski Valley. Molemmissa näissä laskettelu keskuksissa on ihania maisemia. Minusta on ihana katsoa korkeita, ja hyvin lumisia vuoria edessäni, ja kirkasta aurinkoa taivaalla.
Minusta on kuitenkin ihaninta isoissa hiihtokeskuksissa se, että kun alkaa väsyttää, tai on nälkä, niin voi milloin tahansa mennä hakemaan syötävää, juotavaa, tai jopa kuuman kaakaon jonka päälle on siroteltu vaahtokarkkeja.
Mielestäni laskettelussa on mahtavaa se, kun liitää alas rinnettä, mutkittella, ei kaadu, ja lopulta pääsee alas missä kaverisi, tai perheesi odottavat sinua leveästi hymyillen ja kertoo sinulle kuinka taitava, vauhdikas, tai jopa kuinka sulavasti sinä sielta parin kilometrin päästä hiihdät alas. Aina kun minä pääsen alas kerron itselleni kuinka rakastan sitä mitä teen ja että minkään ei tarvitse olla täydellistä, mutta jos yritän parhaani niin saan oman kultamitalini.
MINÄ RAKASTAN LASKETTELUA!!!!!
Terveisin, Alexandra Aaltonen
Minun nimeni on Alexandra, ja olen 11vuotias. Perheeni muutti Dallasiin noin vuosi sitten. Pidän Dallasista hyvin paljon, mutta hiihtolomalla on ihana muistaa miltä lumi tuntuu ja näyttää. Tänä hiihtolomana perheeni ajoi New Mexicoon laskettelemaan. Minä tosin lumi-lautailin 3 päivää ja laskettelin yhden päivän. Perheeni laskettelulomalla ei kuitenkaan levätä, sillä herätys on klo 6:30am ja rinteessä ollaan heti 9:00am. Minä ja perheeni laskettelemme koko päivän ja noin 3:30pm lähdemme ajamaan takaisin hotellille päin. Pidän siitä että lähdemme aikaisin rinteeseen niin saamme paljon tehtyä.
New Mexicon reissuni alussa minä yritin vain muistella miten lumilautailla, mutta reissun lopessa olin kolme kertaa parempi kuin alussa, ja se on ainoa asia joka lasketaan. Reissulla opin, että tärkein asia lautaillessa on tarpeeksi kova vauhti, jotta pääsee alas, mutta vauhti ei saa olla niin kova, että satuttaa itsensä. Opin myös kääntymään lumilaudallani paremmin, ja opin myös sen, että tärkein asia ei ole olla paras, vaan, että pitää hauskaa, ja yrittää parhaansa.
New Mexicossa on monta ihanaa laskettelukeskusta: korkeita, matalia, isoja, ja pieniä, helppoja, ja vaikeita. Perheeni tutustui kuitenkin vain kahteen niistä: Angel Fire, ja Taos Ski Valley. Molemmissa näissä laskettelu keskuksissa on ihania maisemia. Minusta on ihana katsoa korkeita, ja hyvin lumisia vuoria edessäni, ja kirkasta aurinkoa taivaalla.
Minusta on kuitenkin ihaninta isoissa hiihtokeskuksissa se, että kun alkaa väsyttää, tai on nälkä, niin voi milloin tahansa mennä hakemaan syötävää, juotavaa, tai jopa kuuman kaakaon jonka päälle on siroteltu vaahtokarkkeja.
Mielestäni laskettelussa on mahtavaa se, kun liitää alas rinnettä, mutkittella, ei kaadu, ja lopulta pääsee alas missä kaverisi, tai perheesi odottavat sinua leveästi hymyillen ja kertoo sinulle kuinka taitava, vauhdikas, tai jopa kuinka sulavasti sinä sielta parin kilometrin päästä hiihdät alas. Aina kun minä pääsen alas kerron itselleni kuinka rakastan sitä mitä teen ja että minkään ei tarvitse olla täydellistä, mutta jos yritän parhaani niin saan oman kultamitalini.
MINÄ RAKASTAN LASKETTELUA!!!!!
Terveisin, Alexandra Aaltonen
