Thursday, May 15, 2014

Aino Aaltonen: äitienpäiväjuhla

Kevään viimeisellä Suomi-koulukerralla juhlittiin koulun päättymisen  lisäksi äitienpäivää. Heti Suomi-koululle saavuttaessa oli havaittavissa, että ilmassa on juhlan tuntua. Paikka oli koristeltu vaaleanpunaisin koristein, korviin kantautui hiljainen klassinen musiikki ja ympärillä pyöri juhlavaa väkeä. Suomi-koululaiset olivat muuttuneet prinsessoiksi ihanissa mekoissaan ja pieniksi herroiksi nappipaidoissaan.

Jäin ihmettelemään juhlaloistoa ja vaihtamaan kuulumisia muiden äitien kanssa. Vilkuilimme ihmetellen kahvipöytään ja ihastelimme pöydälle ilmestyneitä voileipäkakkuja, mansikoita, kinuskikakkuja, suklaita ja vaahtokarkkeja. Vielä ei kuitenkaan ollut kahvien aika, vaan juhlan alkaessa äidit käskettiin istumaan erityisesti äideille varattuihin paikkoihin juhlasalin etuosaan. Äitienpäiväjuhlan teemana oli äitien rentoutuminen. Lapset lähtivät määrätietoisesti hakemaan pieniä rasvapurkkeja ja saapuivat äitiensä luokse antamaan käsihierontaa ja hieromaan hartioita. Taustalla soi klassinen musiikki ja toden totta, hetki oli mitä rentouttavin ja ihanin, kun oma lapsi pienin kätösin rasvasi ja hieroi äidin käsiä. Silmäni alkoivat kostua.

Olen ennenkin ollut Suomi-koulun äitienpäiväjuhlassa ja tiesin, että isät saattavat laulaa äideille tunteikkaasti kuorossa. Yritin kuitenkin pysyä tyynenä ja olla vuodattamatta lisää kyyneliä. Ohjelma eteni, lapset esiintyivät. Oli musiikki esityksiä, laulua ja runoja. Oli lapsen omia kuvaelmia siitä miksi oma äiti on niin ihana ja hyvä. Lasten pyytteetön rakkaus ja ilo paistoi jokaisesta esityksestä. Herkistyin. Kyyneleet eivät meinanneet pysyä silmän verkkokalvon pinnalla, vaikka kuinka yritin pitää silmiäni auki. Isiä pyydettiin lavalle. Tällä kertaa mukana oli säestäjäkin. Kitaran säestyksellä isät varovasti aloittivat ”Sankarit” kappaleen ja alkuun päästyään laskivat sanat alas ja lauloivat suoraan sydämestään  ...”keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankari naiset...” ja katsoivaat vaimojaan ja lastensa äitejä suoraan silmiin. Minun oli pakko hieraista vaivihkaa silmäkulmaa, mutta kyyneleet eivät tarttuneetkaan hyvin rasvattuun käteeni. Posket kyynelistä märkinä tunteikkaan laulun jälkeen lausui vielä eräs isä kauniit sanat kaikille meille äideillesiitä, kuinka me äidit olemme niitä arjen sankareita tekemällämme tärkeällä työllä. Olin kauniista sanoista ja ihanasta juhlasta aivan tunnekuohun partaalla. Juhlan ja lopullisen kyynelvirtani sinetöi minulle niin rakas, Suomessa kovasti tapetilla ollut Suvivirsi, josta Suomi-kouluyhteisömme veisasi ensimmäisen säkeistön. Suvivirren, lasten todistusten ja luokkakuvien jälkeen olo oli yhtä juhlallinen ja vapaa kuin lapsena koulun kevätjuhlan jälkeen.  Me emme kuitenkaan vielä kirmanneet ulos todistuksia heilutellen, vaan siirryimme nauttiamaan rauhassa ja rentoutuneina ihanat, suomalaiset äitienpäiväkahvit.

Haluan kiittää ihanasta äitenpäiväjuhlasta idearikkaita Suomi-koulun opettajia sekä lapsia, jotka yhdessä järjestitte meille äideille kauniin, tunteikkaan hetken, joka pysyy muistoissa varmasti aina!

KIITOS!

No comments:

Post a Comment